Vinkkejä dysforian kanssa selviämiseen korona-aikana

Korona on syössyt meidät elämään eristyksessä. Erikoisolosuhteet saattavat ruokkia erilaisia ahdistuksen tunteita. Jos kärsit esim. syömishäiriöstä tai masennuksesta, saatat kokea niihin liittyvien haasteiden lisääntyvän. Sama voi päteä myös sukupuolidysforiaan.

Nimimerkillä @skaologist kirjoittava, sukupuolidysforian kanssa kamppaillut nainen kirjoittaa Twitterissä siitä, miten dysforian kanssa voi selvitä karanteenissa. Koostimme hänen luvallaan twiiteistä blogikirjoituksen.

**** **** **** **** ****

Nyt, karanteeniaikana, olet tavallaan erillään ulkomaailmasta ja yhteiskunnasta. Se on mahdollisuus pitää itsestäsi huolta ja löytää naiseutesi uudelleen. Enemmän aikaa ja vähemmän ympäristön tuottamia takaiskuja.

(Huom. ajatukseni perustuvat omiin kokemuksiini. Olen kärsinyt dysforiasta 16-vuotiaasta lähtien. Käytin binderiä, mutta en enää. Jaan kokemuksiani, mutta sanani ei ole laki enkä edusta kaikkia detransitioituneita naisia.)

Kun koet tarvetta käyttää binderiä:

Ota binderin sijaan käyttöön pehmeät ja mukavat rintaliivit ja pukeudu löysiin vaatteisiin, joiden avulla voit ”peittää” rinnat. Jos suinkin voit, älä käytä minkäänlaisia liivejä, vaan anna lihastesi rentoutua kaikesta paineesta.

Nyt, kun sinulla on aikaa: ala tutustumaan kehoosi yksinkertaisen ei-seksuaalisen kosketuksen ja tuntemusten kautta. Tiedosta, että kehosi on sinun – se kuuluu SINULLE. Kerro itsellesi, että olet hyvä sellaisena kuin olet. Joka päivä. Usko minua – se alkaa auttamaan sinua ajan myötä.

Sinun kehosi on sinun - toistan tätä, kunnes vesi jäätyy helvetissä. Sinussa ei ole mitään vikaa. EI MITÄÄN. Olet niin paljon enemmän kuin rintasi. Tällä hetkellä sinusta ei ehkä tunnu siltä, mutta ajan myötä, kun harjoittelet itsesi näkemistä ja tuntemista, se tulee lisäämään hyvinvointiasi.

Jos rintakehäsi inhottaa sinua ja saa olosi epämukavaksi – PYSÄHDY. Hengitä. Ei ole kiirettä, saat toipua omaan tahtiisi. Älä pakota itseäsi katsomaan rintojasi tai koskettamaan niitä, se aiheuttaa vain lisää inhoa. Aloita, kun olet valmis.

Jos pelkkä rintojesi katsominen aiheuttaa sinussa epämukavuutta, niin aloita puhumalla positiivisia muistutuksia:

”Minä olen, kuka olen, ja minä olen minä”

”Se miltä näytän, on OK”

”Nämä tunteet eivät ole oma vikani”

”Minä olen luonnollinen, en ole hirviö”

”Kieltäydyn antamasta tilaa vihalle”

Ja tärkeimpänä kaikista: ”Annan itselleni anteeksi.”

Anteeksi antaminen on ensimmäinen askel toipumisen tiellä ja selitän nyt, miksi näin on:

Jotta voisit katkaista itseinhon kierteen, sinun täytyy antaa itsellesi anteeksi kaikki se, mitä olet joutunut tekemään selviytyäksesi. Tämä koskee ylipäänsä traumasta toipumista, eikä vain dysforiaa. On vaikeaa yrittää parantaa itseluottamustaan samalla kun riippuu kiinni menneessä.

Tiedän, naiseus voi olla musertavaa. Ei ole meidän vikamme, että olemme traumatisoituneita ja vieraantuneita. Me vain yritämme olla olemassa sukupuolinormeja rikkovina tai maskuliinisina naisina, vaikka yhteiskunnan silmissä siinä on jotain hävettävää. Tottakai alamme silloin ajatella, että olemme tehneet jotain väärää. Mutta se ei ole totta.

Se, että pääset kielellisesti ja fyysisesti yhteyteen kehosi kanssa, josta olet vieraannuttanut itsesi, on suurta rohkeutta ja tervettä kapinaa. Ihailen ja tuen kaikkia naisia, jotka ovat toipuneet dysforiasta tai detransitioituneet sukupuolenkorjauksen jälkeen.

On vaikeaa olla kuuntelematta itsevihaa, mutta sen vastustamisella ja itsesi rakastamisella tulee olemaan vaikutusta pitkässä juoksussa. Se on rankkaa. Voit kokea takaiskuja, mutta minulla on sinuun vankka usko.

Kun koet pakottavaa halua irtaannuttaa itsesi naiseudesta:

On varsin tavallista haluta kääntää selkänsä naiseudelle ja tuntea suurta epämukavuutta siitä, että tulee kohdatuksi naisena. Olen taistellut tämän asian kanssa vuosia. Nämä ovat minun vastatoimiani:

Hakeudu muiden maskuliinisten tai dysforiasta toipuvien seuraan. Hitaasti mutta varmasti alat ymmärtää, että on aivan normaalia olla sukupuolinormeihin sopeutumaton nainen. Tunne siitä, että olet omituinen kummajainen, alkaa pyyhkiytyä pois. Löydät meidän yhteisöjämme netistä!

Mutta muista: yhteisöistä voi olla myös haittaa. Jatkuva säälissä ja masennuksessa kieriminen ja toipumista edistävien resurssien puutteesta valittaminen voi ruokkia dysforiaa.

Oman kokemukseni mukaan sinun kannattaa hakeutua seuraan, joka koostuu mahdollisimman erilaisista naisista ja mielipiteistä – heistä, jotka rikkovat sukupuolinormeja ja jotka eivät. Lesboista, jotka rikkovat normeja ja jotka eivät. Näin vältät kaikukammion, joka voi vaikeuttaa toipumistasi.

Mutta luonnollisesti kannattaa välttää homofobisia ihmisiä sekä heitä, jotka painostavat sinua sukupuolinormien vaatimuksilla.

Siinä, että hyväksyt olevasi naispuolinen ihminen, joka ei täytä sukupuolinormeja, ei ole kyse kilpailusta vaan elämästäsi. Sinulla on voimaa tehdä se, ja tuen kanssa saavutat sen. Uskon sinuun.

Kun tunnet itsesi epävarmaksi naiseutesi kanssa, toista näitä ajatuksia:

”Minä olen nainen siitä huolimatta, mitä yhteiskunta sanoo”

”Naiseuteni kuuluu minulle, ei yhteiskunnalle”

”En ole friikki. Olen nainen ja ylpeä siitä.”

”Biologiani ei tule koskaan muuttumaan. Älkää kutsuko minua mieheksi.”

”Valintani eivät muuta sitä, kuka olen”

”Naiskehoni on minun”

**** **** **** **** ****