Gender-ideologia

Genderideologia on aate, joka esittää, että ihmisen sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen rakennelma eli konstruktio. Aate häivyttää sukupuolen biologisia ulottuvuuksia ja esittää sen yksilöllisenä, muokattavissa olevana kokemuksena. Sukupuoli esitetään ennen kaikkea identiteetin muodossa (gender) ja ihminen on vapaa määrittelemään sen itse. Genderideologian sisällä on syntynyt uutta sukupuolisuutta määrittelevää sanastoa, esimerkiksi käsite cis-ihminen kuvaamaan henkilöä, joka ei koe sukupuoliristiriitaa. Ei-binäärinen puolestaan kuvaa ihmistä, jonka identiteetti ei asetu mies-nainen -akselille. Ihminen, joka kokee sukupuolensa “liukuvan”, on genderfluid. Voit tutustua sex/gender -jaottelun kriittiseen analyysiin mm. täällä.


Sukupuoli-dysforia

Sukupuolidysforia tarkoittaa olotilaa, jossa henkilö ei koe samaistuvansa biologiseen sukupuoleensa. Biologinen nainen voi kokea olevansa identiteetiltään mies ja toisin päin. Olotila voi sisältää ahdistusta ja ulkopuolisuuden tai vierauden eriasteisia ja usein vaihtelevia tunteita. Nämä tunteet voivat kohdistua kehoon tai kehon eri osiin. Dysforia voi olla myös sosiaalista eli ihmistä voi ahdistaa se, kun häntä kohdellaan biologisen sukupuolensa edustajana.


Nuoruusiän äkillinen sukupuoli-dysforia (ROGD)

Nuorisopsykiatrian ammattilaiset ovat havainneet, että samalla kun nuorten psykiatrinen oireilu on viime vuosina lisääntynyt, myös sukupuoltaan kyseenalaistavien nuorten määrä on kasvanut. Valtaosa sukupuoltaan kyseenalaistavista nuorista on tyttöjä. Käytämme tällä sivustolla tästä ilmiöstä termiä nuoruusiän äkillinen sukupuolidysforia viitaten tutkija Lisa Littmanin tarjoamaan käsitteeseen Rapid Onset Gender Dysphoria eli ROGD . Ilmiötä ei osata vielä kattavasti selittää, mutta sen ei uskota liittyvän yksiselitteisesti transsukupuolisuuden yleistymiseen.

On havaittu, että sukupuolidysforiaa kokevilla nuorilla on huomattavan paljon - vaikka ei toki kaikilla- autismin kirjon diagnooseja ja erilaisia mielenterveyden ongelmia tai trauman aiheuttavia kokemuksia. Onkin arvioitu, että sukupuoleen liittyvä pohdinta voisi olla yritys ratkaista muita ongelmia. Ilmiöön liittyy myös sen epidemiaa muistuttava luonne ja se, että äkillistä sukupuolidysforiaa kokevat nuoret ovat kasvaneet sosiaalisen median aikakaudella. Sosiaalisen tarttuvuuden ulottuvuus mainitaankin usein dysforiaa kokevien nuorten yhteydessä. Tiedetään myös, että moni sukupuolidysforiaa kokenut lapsi tai nuori huomaa aikuistuessaan olevansa homoseksuaali tai ainakin joutuu pohtimaan seksuaalista suuntautumistaan.

Muun muassa edellä mainituista syistä johtuen on kysyttävä, tuleeko dysforiaa kokevien nuorten hoidon lainkaan keskittyä sukupuolen uudelleenmäärittelyn arviointiin tai ainakaan liian automaattisesti ohjata nuorta tielle, joka johtaisi fyysisiin hoitoihin. Mielestämme meidän ei tulisi arastella sitä, että sukupuolidysforia voitaisiin nähdä mielenterveyden ongelmiin tai sisäistettyyn homofobiaan liittyvänä piirteenä. Sen sijaan mielenterveysongelmiin ja homoseksualisuuteen liittyvää stigmatisointia tulisi edelleen häivyttää ja terapiapalveluihin pääsyä nopeuttaa.

Moni sukupuolidysforiaa kokeva lapsi ja nuori haluaa määritellä itsensä transsukupuoliseksi jopa ennen ensimmäistäkään vierailua transpolilla. Trasek on kuitenkin oikeassa todetessaan, että pienistä ja etenkin alle kouluikäisistä lapsista ei tyypillisesti puhuta lääketieteen näkökulmasta vielä transsukupuolisina. Ehdotamme, että saman voisi todeta myös murrosikäisistä nuorista. Trasek muistuttaa myös,  että “translapsista” puhumisen sijaan puhutaan usein sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevista lapsista, ja että jos lapsi ilmentää sukupuoltaan oletusten vastaisesti, se ei aina tarkoita, että lapsi olisi transsukupuolinen myöhemmällä iällä. Tästä huolimatta sanat “translapsi” ja “transnuori” ovat vakiintuneet median sekä mm. Setan ja Trasekin itsensä käytössä. Toivomme, että näiden termien käyttämisessä sovellettaisiin harkintaa. On todennäköistä, että suurin osa sukupuolidysforiasta kärsivistä lapsista ja nuorista kokee dysforian helpottavan ajan myötä. Translapseksi tai -nuoreksi määrittelemisessä ei siis kannata kiirehtiä, ei lapsen tai nuoren itsensä tai ulkopuolisten tahojen.

Haluamme myös rohkaista ajatusta siitä, että sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevan lapsen tulisi antaa olla juurikin sukupuolinormeja rohkeasti haastava lapsi. Se, että esimerkiksi “tyttöjen leikeistä” pitävän pojan sukupuolta aletaan kyseenalaistaa, on taantumuksellista ja perustuu seksistisiin stereotypioihin siitä, mitä tyttöys tai poikuus on.

Meidän tulisi nähdä nämä lapset rikkautena ja suunnannäyttäjinä sille, että ahtaita sukupuolirooleja voi purkaa ilman että sukupuoli itsessään nähdään ongelmana.