SUKUPUOLIDYSFORIA JA AUTISMI

Kuten tiedetään, huomattavalla osalla nuorista, jotka hakeutuvat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin, tavataan myös autismin kirjon diagnooseja tai piirteisyyttä. Halusimmekin tehdä postauksen kahden kokemusasiantuntijan kertomuksista.

Iz -nimimerkillä kirjoittava nuori englantilaisnainen kertoo itsestään Twitterissä:

”Sitä, että uskoin olevani transsukupuolinen, ei voida erottaa siitä, että olen autisti. Kiinnostukseni transasioita kohtaan oli autistinen pakkomielle ja uppouduin siihen täysin; en oikeastaan ajatellut mitään muuta. Transaktivismi oli minulle pakkomielteinen kiinnostuksenkohde 16-19 -vuotiaana. Uskon myös, että kokemani sukupuolidysforian oireet olivat itse asiassa autismin oireita:

1 Minun oli vaikea sopeutua muutoksiin. En kerta kaikkiaan pystynyt käsittelemään sitä, miten puberteetti muutti kehoani. Muutokset ja niiden nopeus eivät vain käyneet järkeen. En halunnut katsoa vartaloani, pitää siitä huolta tai luoja paratkoon näyttää sitä kenellekään muulle.

2 Naispuoliset autistit huomaavat usein jo nuorina, että heidän ”aivonsa ovat eri taajuudella kuin muilla tytöillä”. Nykyisessä ilmapiirissä minun oli helppo tulkita tätä väärin ja luulla, että minulla on pojan aivot. On olemassa jonkin verran tutkimusviitteitä siitä, että autistinaisten aivot muistuttaisivat neurotyypillisen miehen aivoja (mutta näyttö on toistaiseksi hyvin vähäistä). Mutta autistit ovat yleensä enemmän systemaattisia kuin empaattisia – piirre, joka yhdistetään usein miehiin. Ja kun olet 15-vuotias tyttö, joka ei tiedä olevansa autisti ja joka viettää aikaa internetissä transsivustoilla, on helppo alkaa uskoa omistavansa miehen aivot.

Aloin ymmärtää näiden asioiden yhteyttä, kun sain autismidiagnoosin 2017. Tajusin, että päätös sukupuolenkorjauksesta oli väärä. Tämän tajuaminen muutti elämäni ja esti minua tekemästä asioita, joita olisin varmasti katunut myöhemmin.

Mutta silloin, nuorena, transsukupuolisuus oli ollut ainoa selitys asioille, jotka oikeasti kumpusivatkin autismista. Luulin, että testosteroni korjaisi minut ja tekisi kehostani yhtä maskuliinisen kuin aivoni tuntuivat olevat. Mutta tosiasia on, että aivoni eivät olleet ”maskuliiniset” vaan autistin aivot.”

* * * * *

Toinen linkki, jonka haluamme jakaa, on Autism Hampshiren sivuille, joilla filosofian tohtori Gill Prestidge kertoo elämästään autistisena, sukupuolinormeja rikkoneena poikatyttönä. Kirjoituksensa lopuksi Prestidge esittää ohjeita sukupuolidysforiasta kärsivien autististen tytärten vanhemmille:

1 Poikatyttöys ei ole merkki sukupuolidysforiasta

2 Kyseenalaista sukupuolistereotypioita – kaikki lelut käyvät kaikille

3 Muista, että autistitytöt eivät ole usein tyttömäisiä

4 Muista, että autismi voi vaikuttaa sukupuolen kokemiseen ja ymmärtämiseen

5 Rohkaise tytärtäsi olemaan oma itsensä ja muistuta häntä siitä, ettei hän ole outo

6 Keskustele lapsesi kanssa hänen tunteistaan. Autistinen lapsi on altis kavereiden mielipiteille, saattaa olla helposti johdateltavissa ja jumittuu asioihin.

7 Autistien joukossa esiintyy enemmän homo- ja biseksuaalisuutta kuin neurotyypillisillä. Oman suuntautuneisuuden pohtiminen saattaa johtaa myös sukupuoli-identiteetin pohtimiseen.

8 Älä suostu puberteettia jarruttavaan blokkerihoitoon. Autistinen lapsi voi olla ikäistään epäkypsempi – häneltä ei voi vaatia ymmärrystä ja suostumusta hoitoon, joka voi johtaa lääkitykseen koko loppuelämän ajaksi ja leikkauksiin.

9 Älä kuvittele, että sukupuolenkorjaus korjaa lapsesi ongelmat. Pitkäaikaistutkimukset eivät puhu tämän puolesta

10 Muista, että dysforia helpottaa usein puberteetin myötä

11 Ole tarkkana sen suhteen, onko lapsesi sukupuolidysforiaa hoitavilla lääkäreillä tarpeeksi osaamista autismista. Terapiamuodot ja lääkitykset, jotka toimivat neurotyypillisillä, eivät välttämättä toimi autisteilla samalla tavalla.

12 Älä liian nopeasti usko väitteitä siitä, että lapsesi tappaa itsensä, jos et anna hänen korjata sukupuoltaan. Sukupuolidysforiaan liittyy usein mielenterveysongelmia, jotka kasvattavat itsetuhoisia ajatuksia.

13 Varaudu siihen, että lapsen sisarukset voivat reagoida kukin omalla tavallaan. Vaikka itse hyväksyisit uuden nimen ja pronominit, sisaruksille se voi olla vaikeampaa.

14 Kommunikoi lapsesi koulun kanssa siitä, millaista tukea koulun tulisi tai ei tulisi antaa.