VOIKO JURIDINEN SUKUPUOLI OLLA ILMOITUSASIA?

Sukupuoli-identiteetti perustuu ihmisen tunneperäiseen ja subjektiiviseen kokemukseen omasta sukupuolestaan. Sitä ei voida mitata tai arvioida objektiivisesti. Toisin kuin biologinen sukupuoli tai etninen alkuperä se ei perustu materiaaliseen todellisuuteen eikä sitä voida todentaa tieteellisesti.

Uusi translakialoite kuitenkin esittää, että ihmisen juridinen sukupuoli voisi perustua pelkästään ihmisen kokemukseen hänen omasta sukupuoli-identiteetistään. Aloitteessa vaaditaan, että juridisen sukupuolen tulisi olla itsemääräämisoikeuteen perustuva ilmoitusasia. Vaatimus koskee myös alaikäisiä.

Lain ehdottaman käytännön toteutuessa biologisella miehellä voisi siis jatkossa olla naisen henkilöllisyystodistus ilman lääketieteellistä diagnoosia transsukupuolisuudesta. Sama pätisi luonnollisesti toisin päin. Uusi juridinen henkilöllisyys vaatisi ainoastaan yhteydenoton Väestörekisterikeskukseen.

Suomessa tarvitaan nyt keskustelua siitä, että henkilöllisyyttä koskevilla dokumenteilla ja sukupuolta ilmaisevalla sosiaaliturvatunnuksella on kuitenkin laajempi tarkoitus yhteiskunnassa kuin vahvistaa ihmisen kokemaa sukupuoli-identiteettiä. Kun kyseessä ovat mm. terveydenhuolto ja turvallisuus, olisi meidän yhteiskuntana hyvä ottaa huomioon nimenomaan biologisen sukupuolen todellisuus.

Jos juridisesta sukupuolesta tulee ilmoitusasia, vaarana on etenkin tyttöjen ja naisten aseman horjuminen: Se, mitä naiseus tarkalleen ottaen on, tulee vaikeammaksi määritellä, jos naiseus typistetään tunteeksi ja kokemukseksi, jotka ylittävät biologisen todellisuuden. Naiseus voidaan äärimmillään määritellä pelkäksi sosiaaliseksi konstruktioksi, jota kulttuuriset stereotypiat muovaavat. Tyttöä tai naista, joka ei täytä kulttuurin määritteleviä ahtaita sukupuolirooleja, ei tällöin enää ohjata kyseenalaistamaan stereotypioita, vaan sukupuoltaan.

Miten naiseus voisi olla pelkkä tunneperäinen kokemus, kun naiset ovat läpi aikojen kokeneet syrjintää nimenomaan biologisen sukupuolensa vuoksi - eivät sukupuoli-identiteettinsä vuoksi? Tästä esimerkkeinä mm. sukuelinten silpominen, tyttösikiöiden abortointi tai työpaikan menettäminen raskauden vuoksi. Naisten äänioikeutta ja mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa on rajoitettu biologiseen naiseuteen vedoten; mieheksi itsensä kokeneet naiset eivät ole saaneet erioikeuksia.

On syytä olla huolissaan siitä, että jos tätä biologista käsitystä naiseudesta horjutetaan, tämä tulee heijastumaan tyttöjen ja naisten elämään. Yhtenäinen käsitys siitä, mikä nainen on, puolestaan mahdollistaa naisille esimerkiksi turvallisuuden nimissä erotetut alueet kuten pukuhuoneet, turvakodit ja suihkutilat. Biologiseen sukupuolikäsitykseen perustuvat käytännöt ottavat siis huomioon tyttöjen ja naisten turvallisuuden.

Juuri biologiset faktat tunnustava ihmisoikeusajattelu on tuottanut Suomeen yhteiskunnan, joka tunnustaa naisen arvon - jossa naisten ei tarvitse kuolla abortteihin tai synnytyksiin, jossa arvostetaan naisurheilua, jossa tuomitaan naisiin kohdistuva väkivalta ja naisten ympärileikkaukset. Tasa-arvotyön ansiosta jokaisella suomalaisella tytöllä ja naisella on lainsäädännön suoma arvo sekä oikeudet. ’Nainen’ on käsitteenä vastannut fyysistä todellisuutta eli naispuolista ruumista ja kehoa – ei tunnetta tai kokemusta. Nainen on ollut biologinen kategoria, ei identiteettiin perustuva kategoria. Naisen tulisi sanana ja käsitteenä viitata jatkossakin nimenomaan fyysiseen ja biologiseen todellisuuteen. Naiseuden pelkistäminen tunnekokemukseksi on loukkaus sekä naisten ihmisarvoa että tasa-arvotyön saavutuksia kohtaan. Naiseus ei ole tunnetta tai kokemusta, ja juuri sen takia naisten tasa-arvon eteen on jouduttu tekemään niin paljon työtä.

Juridinen sukupuoli ei ole vain abstrakti, identiteettiä palveleva oikeus, vaan se heijastuu jokapäiväiseen elämäämme käytännön ja velvollisuuksien tasolla. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita suomalaisten tyttöjen ja naisten itsestään selvä oikeus yksityisyyteen suihku- ja pukuhuonetiloissa. Tämä käytäntö perustuu biologisen todellisuuden tunnustamiseen. Varsinkin alaikäisillä – mutta kuitenkin kaikilla naisilla ikään katsomatta – tulee olla oikeus tunnistaa sen ihmisen sukupuoli, jonka kanssa hän näyttäytyy alastomana. Tämä oikeus kyseenalaistetaan, jos kuka tahansa mies voisi vaihtaa itselleen juridisen naisen sukupuolen. Tämän oikeuden tulisi kuitenkin olla tärkeämpi kuin biologisen miehen oikeus toteuttaa sukupuoli-identiteettiään. Sukupuolineutraalien pukeutumistilojen järjestäminen ei ole riittävä ratkaisu eikä niillä voi perustella juridisen sukupuolen itsemääräämisoikeutta. Kuka valvoisi näiden pukuhuoneiden käyttöä ja ylipäänsä määrittelisi tarkat rajat sille, millä perusteilla pääsy naisten tiloihin tulisi sallia tai estää?

Yhdysvalloissa ja Englannissa tiedetään jo tapauksia, joissa naiseksi identifioituneet miehet ovat raiskanneet naisia vankiloissa, voittaneet mitaleja naisten urheilukisoissa ja ahdistelleet tyttöjä wc-tiloissa. Kukaan ei mainitse näitä tapauksia siksi, että haluaisi kasvattaa tai liioitella sellaista mielikuvaa, että kaikki miehet automaattisesti haluaisivat vahingoittaa naisia. Tai väittää, että mitään tällaista tapahtuisi Suomessa heti sillä hetkellä, kun uuden aloitteen mukainen translaki astuisi voimaan. Emme kuitenkaan voi ummistaa silmiämme näiltä tapahtumilta ja siltä, millaisia seurauksia juridisen sukupuolen itsemääräämisoikeudella voisi olla. Jos transsukupuolisuutta ei tarvitse diagnosoida lääketieteellisen ja psykiatrisen prosessin avulla, uusi laki mahdollistaisi sen, että siitä voisi myös valehdella. Pahimmillaan seuraukset voisivat olla katastrofaaliset, ja yksikin tapaus olisi liikaa.

Jokaisen ihmisen kokemusta omasta identiteetistä tulee kunnioittaa ja kaikenlaista vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää on torjuttava. Lainsäädännön tulee kuitenkin ottaa huomioon biologian luomat rajat ihmisten muodostamille yhteiskunnille. Uuden translakialoitteen vaatimus siitä, että juridinen sukupuoli voisi olla ilmoitusasia, on ongelmallinen - emme voi säätää lakeja, jotka vääristävät ihmisten suhdetta todellisuuteen. Pelkät subjektiiviset mielikuvat eivät voi ottaa biologisen ja fyysisen todellisuuden paikkaa lainsäädännössämme. Eivät koskien sukupuolta tai mitään muutakaan asiaa.