Seta ja nuorisopsykiatri radiossa: “Transpolille hakeutuva nuori ei välttämättä ole trans”

Tällä uudella ryhmällä dysforia alkaa usein esipuberteetissa tai puberteetissa, ja heillä on paljon muita terveysongelmia, komorbiditeettia.

Artikkeli “Unga med könsdysfori” radiokeskustelusta, osa 1

Tässä kaksiosaisessa blogiartikkelissa käsittelemme Yle Vegan 10.12.2019 lähetettyä radio-ohjelmaa. Artikkelin toinen osa löytyy täältä.

Yle Vegan suorassa radiolähetyksessä, Slaget efter tolv, juontajana Bettina Sågbom, oli 10.12.2019 keskustelunaiheena sukupuolen korjausta haluavat nuoret. Nuoret ovat uusi potilasryhmä transpoleilla, ja korjauksiin hakeutuvien lukumäärä on noussut räjähdysmäisesti kaikissa länsimaissa. Näistä nuorista suurin osa on biologisia tyttöjä. 

Ruotsissa ja Englannissa on alettu tutkimaan valtion toimesta syitä sille mistä nuorten tyttöjen sukupuolidysforian raju kasvu johtuu. Osa tutkijoista ja lääkäreistä on puhunut aiheesta ilmiönä, joka leviää sosiaalisen median kautta. Nämä tutkijat ja lääkärit suhtautuvat erittäin kriittisesti nuorten ihmisten hoitamiseen hormoneilla ja leikkauksilla. Asia jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Suomessa Seta haluaa, että yhä nuoremmat pääsisivät sukupuolen tutkimuksiin ja että hoitojen saamista helpotettaisiin nuoren ilmaisemien tarpeiden mukaiseksi. 

Osallistujina lapsi- ja nuorisopsykiatri, Setan puheenjohtaja ja transilmiön kokenut

Slaget efter tolv ohjelmassa pohdittiin syitä siihen miksi nuorten sukupuolidysforiasta kärsivien määrä on lisääntynyt niin voimakkaasti, ja miten on mahdollista tehdä oikeita diagnooseja, kun nuoret ovat muutenkin epävarmoja identiteetistään. Keskusteluun osallistuivat ylilääkäri, lapsi- ja nuorisopsykiatri Sven Román ja Setan puheenjohtaja Sakris Kupila, sekä edeltävänä päivänä, 9.12. lähetetyssä Ylen MOT: En haluaisi olla tyttö-dokumentissa mukana olleet Sandra ja hänen äitinsä Tiina. 

Sandra alkoi pohtia sukupuoli-identiteettiään 11-vuotiaana tutustuttuaan transilmiöön netin kautta, ja 12-vuotiaana hän kertoi äidilleen olevansa poika. Nyt 14-vuotiaana Sandra identifioituu taas tytöksi, ja hänen äitinsä on helpottunut siitä, että tytär voi hyvin ja on tyytyväinen itseensä ja tytön kehoonsa, eikä hän ehtinyt aloittaa hormonihoitoja. Sandran tarina on kerrottu aiemmin Kirjon blogin artikkelissa.

Sandra kertoi ohjelmassa oman kokemuksensa siitä, kuinka hän alkoi tuntea 11-12-vuotiaana voimakasta epämukavuuden tunnetta kehoaan kohtaan, kun se alkoi muuttua puberteetin myötä. Sosiaalisen median kautta hän sai selityksen, että se voi johtua siitä, että hänen kroppansa on väärä, että hän on transpoika. Se oli ainoa selitys, jonka hän sai pahalle ololleen ja sukupuolen pohdinnoilleen. Kun äiti sai tietää, että Sandra ajatteli olevansa poika, niin Sandra oli voinut psyykkisesti hyvin huonosti jo jonkun aikaa. Äiti kuunteli alussa mitä lapsi toivoi ja toteutti lapsen toiveet niin ulkonäön kuin kutsumanimen muutoksen suhteen. Sandra aloitti siis sosiaalisen transition, eli muutti ulkonäköään poikamaiseksi ja alkoi käyttää uutta poikanimeä. 

Äiti ei nähnyt alussa muuta vaihtoehtoa kuin vahvistaa ja tukea lastaan tämän transitiossa, jotta tämä alkaisi voida paremmin. Pian alkuvaiheen jälkeen äiti kuitenkin alkoi ihmetellä ja kyseenalaistaa nuorten nopeasti kasvanutta sukupuolidysforiaa ilmiönä, ja epäillä sen taustalla olevia syitä, varsinkin nähtyään nuorten transpolien tilastot, joiden mukaan noin 90 % tutkimuksiin hakeutuneista oli biologisia tyttöjä. Tästä johtuen äiti muutti suhtautumistaan ja alkoi keskustella lapsensa kanssa asiasta kriittisemmin ja kyseenalaistaa transitiota ainoana keinona hoitaa dysforiaa. Sandra muutti mieltään transition suhteen 14-vuotiaana, ja identifioituu nyt tytöksi.

Sven Román, ylilääkäri, lasten ja nuorten psykiatri, kommentoi ohjelmassa Sandran tapausta:

Tapaus kuulostaa hyvin tyypilliseltä. Prepuberteetti-ikäisillä lapsilla sukupuolidysforia häviää puberteetin aikana 80-95 % tapauksista. Tästä on useita tutkimuksia joka puolelta maailmaa, vahvasti tieteellisesti todistettua, mm. amerikkalainen lasten lääkäriyhdistyksen julkaisema tutkimus ja monia muita, jotka vahvistavat saman asian. Nämä nuoret eivät oikeasti kärsi pysyvästä sukupuolidysforiasta.

Kyseessä on väärä diagnoosi tälle ryhmälle. Nuo amerikkalaiset diagnoosimanuaalit muuttuvat ja nyt mennään väärän diagnoosimanuaalin mukaan. Nyt on kyseessä aivan eri potilasryhmä kuin aikuisten transsukupuolisten diagnooseissa. Tällä uudella ryhmällä dysforia alkaa usein esipuberteetissa tai puberteetissa, ja heillä on paljon muita terveysongelmia, komorbiditeettia. Transhoitojen taustalla olevat vanhat tutkimukset perustuvat aivan erilaisiin potilasryhmiin, lähinnä aikuisina miehinä ja jo hyvin nuorista pojista asti sukupuolidysforiaa kokevista, joilla on ollut huomattavasti vähemmän muita ongelmia. Nykyiset hoitosuositukset ja -menetelmät perustuvat vanhaan potilasryhmään, joka on täysin erilainen kuin tämä uusi, lähinnä biologisista tytöistä koostuva nuorten potilasryhmä, mistä johtuen suositukset ja menetelmät ovat virheellisiä tälle ryhmälle, niitä ei pitäisi lainkaan käyttää.

Miten Sakris Kupila kommentoi ja miten hän selittää nuorten määrien lisääntymistä?

Kupilan mukaan transpoleilla ei diagnosoida transsukupuolisuutta vaan sukupuolidysforiaa. Syynä nuorten määrän lisääntymiseen Kupilan mielestä on mm. että ihmiset tietävät paremmin, nykyään on hyväksytympää miettiä sukupuolta. Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka on ainoa paikka terveydenhuollossa, jossa voi puhua sukupuolesta asiantuntijoiden kanssa. Kupilan mukaan transpolille hakeutuminen ei tarkoita välttämättä, että henkilö olisi trans, ts. että hän tarvitsisi diagnoosin, vaan vain sitä, että henkilö haluaa pohtia sukupuoltaan yhdessä ammattilaisen kanssa. 

Kuuntele koko ohjelma Slaget efter tolv - Dagens debatt 10.12.2019 Unga med könsdysfori täällä.

Julkaisemme jatkon (osa 2) tälle blogiartikkelille lähipäivinä.