Vihollinen viikkaa kalsarisi

Alaikäinen nuoreni haki nimenmuutosta. Sain kirjeen, jossa minua haluttiin "kuulla" huoltajana. Soitin virastoon ja kysyin, mikä merkitys kuulemisellani on. Selvisi, että näkemykseni menee suoraan arkistoon - en voi vaikuttaa päätökseen, vaikka mukana olisi lääkärintodistus.

Uusi nimilaki (2019) mahdollisti, että 15-vuotias voi nimenmuutosasiassa muka vain "käyttää puhevaltaa huoltajansa ohessa". Pykälän loppuosan muotoilu kuitenkin kääntää asian päälaelleen - vanhemmalle käytännössä vain ilmoitetaan, jos 15-vuotta täyttänyt hakee nimenmuutosta. Kuulemiseksi ei voida sanoa tuota "kuulemis-show'ta", jossa huoltajalla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

Termi kuuleminen tarkoittaa kyllä normaalisti sitä, että annetaan edes pieni mahdollisuus vaikuttaa - kuullaan ennen päätöksen tekemistä. Olisi rehellistä sanoa suoraan, että 15-vuotiaalla on oikeus huoltajia kuultamatta muuttaa nimensä, kun tämä kerran on lain henki. Ilmiselvästi muotoilu on tehty hämäämään miten uusi nimilaki mahdollisti 2019 nimenmuutoksen huoltajaa KUULEMATTA, ILMOITUSMENETTELYLLÄ, jo 15-vuotiaalle. Samaa hämäystaktiikkaa varmasti tullaan käyttämään myös translain kohdalla. Lastensuojelijat ja lainsäätäjät herätys!

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus kehottaa jättämään sukupuoltaan pohtivan nuoren kasvusuunnan auki - identiteetti kehittyy vielä. Nimen muuttaminen on mielestäni iso kasvusuuntaa transidentiteettiin sitova askel. HUS:in mukaan vain 8% sukupuolen korjausta hakevista nuorista on aidosti trans niin, että hyötyisi korjausprosessista. Nuoren nimenmuutoksessa huoltajien kuuleminen olisi tärkeää, jotta nuoren identiteetti saisi kasvurauhan eikä viralliseen transitioprosessiin lähdettäisi ennen kuin nuoruuden identiteettikehitys ja vertaispaineen vaikutus on tasoittunut. Sekä virallisen nimen että juridisen sukupuolen muuttaminen vaikuttavat laajalti moneen asiaan nuoren elämässä. Kyse ei ole enää vain identiteettikokeilusta. Nimen takaisin muuttaminen korttien uusimisineen kestäisi taas yli puoli vuotta. Tuskinpa nuori sitä jaksaa käydä läpi jos uusi toisen sukupuolen nimi alkaakin myöhemmin tuntua väärältä. Ja esitellä itsensä taas joka suuntaan, rekistereihin ja urheiluseuraan.

Jospa identiteetti onkin vielä kehitysvaiheessa, kuten se nuoruusiässä yleensä on - jospa huomaatkin kohta olevasi muusu!?

Olen ostanut nuorelleni kalsareita ja toteuttanut kanssaan kaikki mahdolliset sosiaalisen transition vaiheet. Kutsun häntä hänen valitsemallaan nimellä ja kiellän kaikkia käyttämästä deadnamea eli hänelle vauvana antamaani nimeä. Tuen siis häntä voimakkaasti transitiossa. Hänen virallinen nimenmuutoshakemuksensa kuitenkin herätti minussa huolestuneita kysymyksiä - mitä jos seuraavat kaksi vuotta haluatkin olla muusu tai lesbo? Se oli virhe. Tuollaista ei voi kysyä voimautuneelta transaktivistinuorelta. Häntä on opetettu siitä, mitä tuollaiset kysymykset TODELLA merkitsevät - VIHAA se on. Äitisi vihaa sinua jos hän kysyy mitään häiritsevää, hänen tulee vain tukea prosessia, joka on pyhä! Hetkessä tukijasta tuli vihollinen.

Artsyt tytöt kiinnostuvat nyt vaihtoehtoisesta todellisuudesta

Erityisesti taiteellisesti suuntautuneet (artsy-)tytöt kanavoivat naiseksi kasvamisen kipujaan nyt sukupuoliahdistukseen. Jokaiselta taidekoululta löytyy luokallinen angstisia, äitiään vihaavia tyttöjä ja kaikilla luokilla joku yksilö on saanut herätyksen katsottuaan transvideoita. Transherätyksen saanut tietää olevansa todellisuudessa poika ja aikoo vielä jättää perheensä koska "et ole turvassa kriitisessä kodissa". Aluksi he ovat myös itse järkyttyneitä kuullessaan, että vanhemmat ovat pahimpia vihollisiasi jos he eivät ole gender-uskovaisia. Minun lapseni on yksi näistä. Näen tämän ilmiön hyvin läheltä ja äärimmäisen kipeänä, kuten ehkä tulee ilmi. Hetkessä huolenpitäjästä tuli vihollinen, jonka kanssa lapsi ei ole turvassa!

Myös lapseni opettaja oli saanut koulutuksen Setalta ja läksytti minua nimenmuutosasiasta lapsen kuullen. Seta voisi nyt antaa kunniamerkin tuolle opettajalle kun hän sai lapsen vakuuttumaan siitä, että äiti toimii häntä vastaan vastustaessaan nimenmuutosta. Ajatella, että opettaja voi puuttua perheen sisäsiin asioihin ja viestiä nuorelle, että äiti ei ole luotettava vaan vihollinen. Siinä rikottiin kyllä jo lakia puuttumalla vanhemmille, ei koululle, kuuluviin kasvatusasioihin ja vahingoittamalla lapsen ja vanhemman välistä luottamusta.

Setan tulisi välittömästi lopettaa nuorten ja vanhempien suhteen sabotointi lainsäädännön (nimilaki, translaki) ja nuorten ohjeistamisen (neuvot nuorille ja kouluille) kautta. Nuoren suojelu radikaaleilta ääriliikkeiltä ja ruumiinosien poistamiseen johtavilta prosesseilta ei ole transfobiaa vaan tietenkin huolenpitoa! Nuoreni ei ole yhtäkkiä "syntynyt väärään kroppaan" ja tarvitse transyhteisön initiaatioprosessia ollakseen aito itsensä ja kuuluakseen koko Suomen juhlimaan sateenkaarijengiin. Hän tarvitsisi oikeasti yhteisön, joka sanoaa, että “olet hyvä juuri tuollaisenaan, ihailemme myös niitä tavallisia tyttöjä ja poikia, jotka eivät muuta itseään. Haluamme kaikki nähdä kuka olet siellä teinikotilon sisällä ja juhlimme sitä kun perhonen kuoriutuu aikuiseksi - olet kiinnostava ilman radikaalia transformaatiotakin”.

Nuori ei tarvitse uutta nimeä ja sukupuolta tullakseen nähdyksi. Vertaisjoukkoon liittyminen, oman identiteetin löytäminen ja vanhemmista irtautuminen ovat tärkeitä nuoruuden kehitystehtäviä. Ääriliikkeet eivät saisi hyväksikäyttää näitä tarpeita oman kannattajakunnan rekrytointiin. On kyse vain kerran nuoruuttaan elävistä ihmisistä, joilla tulee olla mahdollisuus löytää itsensä rauhassa radikaaleilta vaikutteilta, kasvaa lisääntymiskykyisiksi aikuisiksi ja säilyttää suojaavat perhesuhteet. On julmaa, että käännätte nuoria kroppaansa ja perhettään vastaan.

Nuori on hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Muuttuva ruumis alkaa kyllä tuntua tutulta, jos siihen saa tutustua rauhassa ja ilman vaihtoehtoisia (kastroituja, mutta somessa nyt niin fanitettuja) ruumismalleja. Jos kukaan ei olisi kertonut sinulle, että ihminen voi syntyä väärään kroppaan ja tulla juhlituksi self made sankariksi sateenkaarijoukkoon, olisit selvinnyt kasvukivuista vuodessa ja hyväksyisit biologisen sukupuolesi, kuten hyväksyit sen elämäsi ensimmäiset kymmenen vuotta. Jos et olisi saanut tuota traumaattista "väärä kroppa" kuvaa päähäsi, saattaisit huomata jo, että homosuhteen sijasta elät parhaillaan lesbosuhteessa. Jos kaksi biologista tyttöä on suhteessa, se saattaa ihan hyvin olla myös lesbosuhde, vaikka he ajattelevatkin olevansa väärissä kropissa. Eikö Setaa kiinnosta se, että lesbo ei hyväksy lesbouttaan? Eikö lesboja tarvitse juhlistaa ja houkutella kaapeista ulos? Jos käytät kalsareita, meikkaat ja sinulla on rinnat, saatatkin olla lesbo! Ja se on kaunista ja vahvaa eikä liity mitenkään kuvastoihin! Lesboja ei somessa näy muuta kuin pornon merkeissä. Kuka lesbo haluaa olla miehen seksiobjekti? Missä olette butch-lesbot ja muut vaihtoehtoista naiskuvaa edustavat roolimallit? Perheemme maksaa nyt isoa hintaa siitä, että teitä ei näy - vaihtoehtoinen naiskuva puuttuu.

Kypsän aikuisen itsenäiset päätökset kestävät päivänvalon

Milloin sitten olisi hyvä aika päättää nimenmuutoksesta? Setan mielestä varmaan viisivuotiaana, mutta minä ajattelen toisin. Jos lempinimi tuntuu tärkeältä vaihtaa viralliseksi nimeksi vielä 18-vuotiaana, se on jo parempi aika ottaa vastuu transitioprosessista. Kun passissa silloin lukee pojan nimi, varmasti haluttaa myös pian aloittaa kastroivat hoidot, joilla myös ääni alkaa muuttumaan miehekkääksi. Silloin se on sinun päätöksesi. Sitä ennen, rakas lapseni, sinulla tuisi olla oikeus etsiä itseäsi eri narratiiveistä ja tutustua biologisen sukupuolesi hyötyihin ja haittoihin rauhassa ääriliikkeiltä. Siihen asti minulla, alaikäisen huoltajalla, tulisi olla mahdollisuus suojella kasvurauhaasi ja avata näkökulmia ja yrittää suojella kehitystäsi toimintakykyiseksi aikuiseksi ja haurasta identiteettiprosessia, joka on saanut jo pahoja kolhuja.

Jos olisin nähnyt mitä ensimmäinen prinsessakuorinen kännykkäsi toisi mukanaan, olisin ehtinyt pelastaa sinut antamalla sinulle oman puhelimen huoneeseesi vasta täysi-iän kynnyksellä. Kukaan ei päästäisi ääriliikettä kodin ovesta ryöstämään lapsia, mutta kännykkään, ja lainsäädäntöön, ne valuvat kuin varkain.

Äiti, jonka tyttö halusi aina olla prinsessa (ja

Äiti, joka ei saa enää koskaan sanoa tyttärensä nimeä. Minne sen salaa huutaisin viimeisen kerran?)