Lopettakaa lastemme käyttö koekaniineina
Olemme kasvava joukko vanhempia, joiden lapset yhtäkkiä teini-ikäisinä kokevat ja ilmaisevat voimakkaan tunteen siitä, että heidän sukupuolensa on ”väärä”, eli he kokevat nk. sukupuolidysforiaa. Verrattuamme kokemuksiamme ja lastemme kertomuksia, olemme huomanneet monia yhteneväisyyksiä.
Yksikään lapsista ei ole aikaisemmin lapsuudessa ilmaissut epäilevänsä sukupuoli-identiteettiään tai toivonut olevansa toista sukupuolta
Ylivoimaisesti suurin osa heistä on tyttöjä
Jokaisen lapsen sukupuoliristiriita on ilmennyt yhdessä muiden psyykkisten ongelmien kanssa: esim. ahdistus, trauma, masennus tai syömishäiriöt
Useilla lapsista on ollut vaikeuksia ystävyyssuhteiden tai ryhmään kuulumisen kanssa. Monilla on autismin kirjon diagnoosi.
Kaikki lapset ovat lukeneet tai katsoneet videoita transsukupuolisuudesta ja olleet vuorovaikutuksessa internetissä transasioihin liittyen juuri ennen kuin he itse alkoivat identifioitua transsukupuolisiksi. Suurimmalla osalla on ollut hyvin intensiivinen kiinnostus ilmiötä kohtaan. Monilla on myös ollut ystäviä tai tuttavia, jotka myös ovat identifioituneet transsukupuolisiksi tai nonbinäärisiksi.
Ma vanhemmat haluamme tukea ja kannustaa lapsiamme ja nuoriamme tutkimaan persoonallisuuttaan ja löytämään oman tapansa elää – ilman sukupuoliroolien, stereotypioiden tai normien painostusta. Mutta olemme epätoivon partaalla siitä, että he voivat niin huonosti, tuntevat olonsa vääräksi omassa kehossaan, sitovat rintojaan kivuliailla tavoilla ja haaveilevat laajoista lääketieteellisistä operaatioista. Me haluamme heille apua. Siksi me olemme kääntyneet lasten ja nuorten psykiatrian puoleen (BUP). Se, mitä olemme saaneet kokea, on järkyttänyt meitä syvästi.
Olemme joutuneet ymmärtämään, että terveydenhuolto hoitaa nuorten sukupuoliristiriitaa täysin eri tavalla kuin muita psykiatrisia diagnooseja. Jos nuori kärsii syömähäiriöstä, itsetuhoisuudesta tai ahdistuksesta, on hoidon lähtökohtana ja tarkoituksena tutkia, ymmärtää ja muuttaa nuoren ajatuksia ja tunteita hänen vointinsa parantamiseksi. Mutta kun nuori ilmaisee kärsivänsä sukupuolidysforiasta, niin terveydenhuollon ensimmäinen hoitotoimenpide on vahvistaa nuoren hyljeksintä omaa kehoaan kohtaan. Yleisin toimenpide on nopea lääketieteellisten sukupuolen korjaustoimenpiteiden arviointi. Tätä hoitoa kutsutaan ”affirmatiiviseksi lähestymistavaksi”.
Psyykkiset ongelmat ilmenevät ja niitä myös tulkitaan eri tavoin eri aikoina. Vasta viime aikoina on lapsillemme ja nuorillemme ollut tarjolla yksinkertainen selitys ja ratkaisu:
ahdistuksesi voi johtua siitä, että olet syntynyt väärään kroppaan
jos sukupuolesi korjataan, tulet pääsemään ongelmistasi eroon ja tulet onnelliseksi
On todennäköistä, että sukupuolidysforiasta kärsivien lasten ja nuorten räjähdysmäisesti kasvanut määrä liittyy tähän ilmapiiriin ja mediassa, netissä ja ystävien kesken kiertäviin kertomuksiin. Herkät, identiteettiään etsivät nuoret ovat sille erityisen alttiita.
Tällä syy-yhteydellä on tietenkin vähemmän merkitystä lapsillemme. Se mitä he kokevat on todellista, jokaiselle heistä. Monet heistä ovat vakuuttuneita, että leikkaukset ja hormonihoidot ovat ainoa vaihtoehto. Mutta meidän aikuisten täytyy nähdä ja ymmärtää koko kuvio. Meillä on pitkäjänteinen vastuu lastemme terveydestä, samalla kun meidän tulee kunnioittaa heidän ajatuksiaan ja tunteitaan.
Meillä on vastuu suojella lapsiamme kirurgisilta ja lääketieteellisiltä toimenpiteiltä, joita he voivat katua aikuisiksi tultuaan. Monilla heistä on vaikeuksia ja oireita, jotka tarvitsevat ensisijaisesti hoitoa. Miten 14-vuotias autistinen tyttö voisi ottaa kantaa siihen, miten tärkeää lisääntymiskyky tulee hänelle olemaan aikuisena? Miten vuosia syömähäiriöistä kärsinyt 16-vuotias voisi tehdä päätöksiä, jotka perustuvat hänen tuntemaansa ahdistukseen omasta kehostaan sen muuttuessa? Miten ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivältä 15-vuotiaalta voidaan olettaa, että hänen pitäisi ymmärtää hormonihoitojen elinikäiset, peruuttamattomat seuraukset?
Kun me vanhempina ilmaisemme huolemme tai haluamme odottaa peruuttamattomien toimenpiteiden tekemistä lapsillemme, seuraa siitä usein ilmoitus sosiaaliviranomaisille. Seurauksena voidaan tehdä jopa lapsen huostaanotto, jolloin toimenpide voidaan tehdä vastoin vanhempien tahtoa.
Lapsemme kuuluvat ryhmään, jota kansainvälisesti kutsutaan nimellä ROGD – Rapid Onset Gender Dysforia. Tämä ryhmä on kasvanut räjähdysmäisesti kaikissa länsimaissa vain muutamien vuosien aikana. Ylivoimaisesti suurin osuus tästä ryhmästä on tyttöjä, mutta myös poikien määrä on jatkuvassa kasvussa. Tukholmassa on tällä hetkellä noin 400 lasta tutkimuksissa tai korjaushoidoissa, ja moninkertainen määrä odottaa vuoroaan jonossa. Tätä voidaan verrata aikaisempiin vuosiin, kun vain muutama yksittäinen lapsi, joskus ei yhtäkään, hakeutui sukupuolen korjaushoitoihin. Ilmiön nopeasta kehityksestä ja kasvusta johtuen tästä nuorten ryhmästä ei toistaiseksi ole tutkimustietoa.
Tutkimustiedon puutteesta johtuen ei ole myöskään minkäänlaista näyttöä siitä, että ”affirmatiivinen lähestymistapa” ja nopeat lääketieteelliset korjaushoidot olisivat parempi hoitokeino tälle ryhmälle kuin keskusteluterapia ja oireiden syitä tutkiva lähestymistapa. Ei ole myöskään mitään tutkimusnäyttöä siitä, että tällä ryhmällä olisi korkeampi suisidaalisuusriski kuin muilla lapsilla ja nuorilla, jotka kärsivät psyyken ongelmista – tai edes että suisidaalisuuden riski vähenisi sukupuolen korjaushoitojen jälkeen. Tästä huolimatta me vanhemmat saamme usein kuulla hoitohenkilökunnalta, että itsemurhariski on niin suuri, että leikkaukset ja hormonihoidot ovat elintärkeitä. Se on tehokas uhkaus, kuten jokainen vanhempi varmasti osaa kuvitella.
Lapsiamme hoidetaan toisin sanottuna tänä päivänä tavalla, jolle ei ole tieteellistä näyttöä. Tällaista lääketieteellistä hoitoa kutsutaan yleensä kokeeksi. Historiasta löytyy monta vastaavanlaista esimerkkiä, joista meidän olisi pitänyt viisastua. Kokeiden suuntaus määräytyy ajan hengen mukaan. ”Hysteerisiltä” naisilta poistettiin aiemmin kohtu. Ahdistusta hoidettiin lobotomialla. Kokeita on usein tehty jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevilla, puolustuskyvyttömillä potilasryhmillä, ja huomattavan usein kokeiden/korjausten kohteina ovat olleet nimenomaan naisten kehot.
Me vanhemmat vaadimme, että terveydenhoitojärjestelmä lakkaa välittömästi käyttämästä lapsiamme koekaniineina. Sekä transsukupuoliset että psyykkisistä vaikeuksista kärsivät nuoret ovat oikeutettuja turvalliseen ja tieteeseen perustuvaan hoitoon.
Vaadimme hoitoa, joka perustuu tutkimukseen ja näyttöön – eikä ideologiaan. Valtion lääketieteellis-eettinen neuvosto (SMER) on huomannut suuria tiedonpuutteita sukupuolidysforian hoidossa. Kaikkien lähestymistapojen, tutkimusten ja hoitojen tulee perustua tutkimukseen ja todistettuun kokemukseen.
Tutkimustietoa odotellessa lasten ja nuorten sukupuolidysforian hoitoa tulee leimata varovaisuus. Sukupuolidysforian ensisijaisen hoitomuodon tulee olla keskusteluterapia. Sukupuolidysforian keskusteluterapiaan suunnattavien resurssien määrää pitää lisätä tuntuvasti.
Lapsen tilanne tulee arvioida kokonaisvaltaisesti: perheessä, koulussa ja ystävien kanssa. Arvioinnissa pitää olla avoin erilaisille mahdollisille syille sille, että lapsi ei tunne kehoaan täysin omakseen teini-iän aikana. Oireiden kehitystä pitää seurata ajan kuluessa ja tarkkailla miten dysforia liittyy muihin vaikeuksiin.
Kunnioitetaan steriloimislain 25 vuoden ikärajaa toimenpiteissä, jotka aiheuttavat steriliteettiä.
Lopetetaan välittömästi kaikki lääketieteelliset ja kirurgiset hoidot KID-yksikössä (lasten ja nuorten psykiatrian sukupuoli-identiteetin arviointitiimi Tukholmassa). Yksikön toiminnasta tulee tehdä kokonaisarviointi
Nyt on kiire. Satoja lapsia on jonossa KID-tiimiin. Kokemuksiemme mukaan monet heistä jäävät täysin ilman asianmukaista tukea odotusaikana. Monet heistä tulevat varmasti toipumaan sukupuolidysforiastaan omin voimin – kuten monet meidänkin lapsistamme. Mutta useimmissa perheissä stressi ja huoli kasvaa entisestään.
Detransitioituneiden määrä – transhenkilöt, jotka palaavat takaisin syntymäsukupuoleensa – kasvaa tällä hetkellä nopeasti. Heistä jotkut nimeään ja vaatetustaan vaihtaneet voivat jatkaa elämäänsä yhtä kokemusta rikkaampina. Toiset kokevat transsukupuolisena vietetyt vuodet pois heitettynä aikana ja he tarvitsevat apua asian käsittelemisessä. He, jotka ovat käyneet läpi hormonihoitoja ja ehkä myös kirurgisia operaatioita, joutuvat elämään pysyvästi muuttuneen kehon kanssa, mikä voi tehdä selviämisestä ja elämässä eteenpäin menemisestä entistä vaikeampaa. Jos mitään ei tehdä nyt välittömästi, niin monet nuoret tullaan altistamaan turhalle kärsimykselle ja elinikäisille lääketieteellisille riskeille.
Hoidon yksipuolinen keskittyminen hormoneihin ja kirurgiaan tarkoittaa myös, että muita tuki- ja hoitomuotoja aliarvostetaan. Me haluamme huolenpitoa ja hoitoa lastemme kärsimyksiin heti – emme pitkää jonoa ja odotusaikaa kirurgisiin ja lääketieteellisiin kokeisiin.
Äkillisestä sukupuolidysforiasta (ROGD) kärsivien lasten vanhemmat (pysymme anonyymeinä suojellaksemme lastemme identiteettiä)
Artikkeli on julkaistu ruotsiksi Dagens Nyheterissä 4.9.2019:
https://www.dn.se/debatt/vi-kraver-att-varden-slutar-experimentera-med-vara-barn/