Sukupuolidysforiasta voi parantua (detransitioner interviews in English)

helena.jpeg

Transaktivistit levittävät näkemystä, että transitio eli sukupuolen muuttaminen parantaa sukupuolidysforian (eli sukupuoleen liittyvän ahdistuksen), vaikka asia on päinvastoin: mielenterveys vain pahenee transition jälkeen “pinkin kuplan” laimenemisen jälkeen. Vanhemmillekin uskotellaan, että sukupuolidysforiaa kokeva lapsesi on itsemurhavaarassa jos hän ei transitioidu. Todellisuudessa transition jälkeen itsemurhavaara jatkuu. Ainoa tapa välttää trans-identifiointumiseen liittyvä itsemurhariski olisi välttyä transidentiteetiltä eli parantua ajatuksesta, että on syntynyt “väärään kroppaan”.

WPATH on transideologinen järjestö, joka väittää olevansa terveysalan ammattilaisjärjestö. Tämä ideologinen järjestö käytännössä sanelee sairaaloille, vanhemmille ja nuorille kuinka sukupuolidysforiaa on hoidettava. Ahdistuksesta kärsivä nuori kyllä uskoo olevasa itsemurhavaarassa jos ammattilainen näin hänelle sanoo. Ei siis anneta muuta mahdollisuutta kuin transitioitua - on tabu väittää, että sulupuolidysforiasta voi parantua ilman transitiota. WPATHiin pääsee ammattilaisjäseneksi esimerkiksi antropologin koulutuksella. Järjestö tekee hoitosuositukset transpoleille.

Eikö lisääntymiskyvyn tuhoavalla, henkeä uhkaavalla ja peruuttamattomia muutoksia aiheuttavilla hoidolla tulisi olla aina objektiiviseen lääketieteelliseen tutkimukseen ja harkintaan perustuva pohja? Eikö aina tulisi tarkastella myös vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja etsiä vähiten tuhoa aiheuttavia hoitomuotoja? Nyt niistä ei saa edes keskustella saamatta heti transfobisen TERFin tai eheytyshoitajan pilkkanimeä. Kyseessä ovat lapsemme. Kyseessä on terveiden elinten poistaminen ja kastroivat hoidot! Näistä asioista on saatava puhua! Suomessa valtamediat puhuvat vain transition puolesta, mutta maailmalla genderideologian kritiikki ja dysforian muut hoitomuodot ovat jo puheenaihe. Transitio ei ole ainoa eikä paras tapa hoitaa nuorten sukupuolidysforiaa.

Pique Resilience Project on neljän rohkean nuoren projekti, jossa he avaavat omia kokemuksiaan sukupuolidysforiasta. Transitiota he kuvailevat mm. termeillä “puku”, “harhaanjohdettu” ja “pakeneminen”. Nämä nuoret naiset kärsivät teini-iässä sukupuolidysforiasta ja saivat “tukea” tilanteelleen transideologian mukaisesta transitioprosessista, joka pysäytti heidän kehityksensä ja aiheutti suunnatonta ahdistusta ja peruuttamattomia seurauksia terveydelle. Uusimmilla videoillaan he kertovat kuinka itse paranivat dysforiasta ja kuinka harhaan johdetuksi kokevat tulleensa transideologian taholta.

“Tajusin, että kutsuin sukupuoli-identiteetikseni jotain, mikä oli oikeasti persoonallisuuteni. Minuun oli ollut helppo vaikuttaa. Toipumisessa auttoi, että kypsyin hyväksymään itseni ja muutokset kehossa.”

“Koin, että kasvaessaan tytön tulee luopua kiinnostavista ominaisuuksistaan ollakseen se, mitä korostetaan tärkeänä: nätti tyttö.”

“Olin erilainen kuin muut tytöt. Vartalo ahdisti. En tiennyt mitä haluan tulevaisuudelta. Näin transition ratkaisuna. Lakkasin tekemästä asioita, joista oikeasti nautin. Yritin vain tehdä kaikkea mitä poika tekisi.”

“Transitio oli ainoa tietämäni tapa hoitaa sukupuolidysforiaa. Poikana tunsin oloni itsevarmemmaksi ja olin mielestäni paremmin turvassa ahdistelijoilta. Minut nähtiin ihmisenä eikä naisena. Pääsisin irti transidentiteetistä kun kypsyin, aloin ottaa enemmän vastuuta itsestäni ja jouduin arvottamaan valintojani uudestaan. Aloin hyväksyä vartaloni.”