Lesboudesta ja miehiin samaistumisesta
Feminiinisyys ei ole yhtä kuin naiseus. Maskuliiniseksi tai muuten vaan epätyypilliseksi koettu käytös naisessa ei ole yhtä kuin miehuus.
18-vuotias blogimme lukija kertoi tarinansa kesällä. Tässä kirjoituksessa hän avaa tarkemmin suhdettaan miehuuteen.
Tulkitsin teininä miesten idealisoinnin, miehiin samaistumisen ja näitä tunteita seuraavan ahdistuksen omasta naiseudesta haluksi olla olla mies. LGBT-aktivismiin tutustuminen ei asiaa selkeyttänyt: uusi informaatiotulva sukupuoli-identiteettien kirjosta ja hormonihoitoihin tai mastektomioihin liittyvistä mahdollisuuksista sekoitti pääni ja esti minua edes käsittelemästä mahdollisuutta, että olisin ainoastaan naisista kiinnostunut nainen, jolla on myös maskuliinisiä piirteitä.
Omat idolini ja muuten vaan elämässä ihailemani ihmiset ovat aina olleet enimmäkseen miehiä. Jo peruskoulusta lähtien minulla on synkannut parhaiten juuri miesopettajien kanssa, kirjoissa samaistuin miessankareihin ja jopa musiikkimakuni suuntautui mieslaulajien puolelle.
Sukupuoliroolit ja sukupuolidysforia liittyvät usein toisiinsa. Niin sanottua genderbendausta pidettiin 1900-luvun loppupuolella jopa ihailtavana, mutta frakkiin pukeutuvaa naista tai glitterkorkoja käyttävää miestä ei tästä huolimatta nähty transsukupuolisena vaan yksinkertaisesti ihmisenä, joka vaan sattui rikkomaan tarpeettomiksi kokemiaan sukupuolinormeja. Näin ei mielestäni enää ole, ja entistä kireämpi feminiinisyyden muotti rajoittaa monien tyttöjen ja naisten kykyä tulla sinuiksi kehonsa ja seksuaalisuutensa kanssa. Feminiinisyys ei ole yhtä kuin naiseus. Maskuliiniseksi tai muuten vaan epätyypilliseksi koettu käytös naisessa ei ole yhtä kuin miehuus. Edes halu olla mies ei estä naista olemasta nainen.
Onko miesten ihaileminen merkki kiinnostuksesta heitä kohtaan? Vai merkki tarpeesta elää miehenä eikä naisena? Näiden kysymysten pohtiminen on aiheuttanut minulle vuosien mittaan dysforiaa, joka on alkanut helpottaa vasta, kun aloin ymmärtää, miten yleisiä vastaavat kokemukset lesbojen keskuudessa ovat. Lesbouteni ei ole miesvihaa, se on rakkautta naisia kohtaan. Jos homomies fanittaa naislaulajia tai -näyttelijöitä, harva näkisi tämän haluna seurustella naisten kanssa, saati sitten haluna olla nainen. Miksei lesboista ajatella samoin? Miksi itsensä etäännyttäminen naiseudesta tuntuu tarpeelliselta pakotieltä niin monelle lesbolle?
Kunpa emme kokisi takapakkia sukupuolirooleista poikkeavien ihmisten kohtelun suhteen. Kunpa lesbous ei olisi muuttumassa taas kerran tabuksi!